Kotimaisen elokuvan asema
Elokuvien asema Suomessa näkyy sekä katsojamäärissä että siinä, miten elokuvien tuotantoa rahoitetaan. Vuonna 2024 kotimaiset elokuvat keräsivät noin 32 prosenttia Suomen elokuvakäynneistä. Osuus on pysytellyt noin 30 prosentissa yli vuosikymmenen, ja vuoden 2025 elokuva-alan lausunnon mukaan Suomen osuus oli Euroopan korkeimpia. Katsojalle tämä tarkoittaa, että kotimainen tuotanto on elokuvateatterien tarjonnassa näkyvä osa, vaikka yksittäisten elokuvien esitysmäärät vaihtelevat.
Osuus katsojista
Suomen elokuvasäätiön Elokuvavuosi 2024 -tilaston mukaan kotimaisten elokuvien osuus Suomen elokuvakäynneistä oli noin 32 prosenttia. Osuus kertoo käyntien jakautumisesta: suunnilleen joka kolmas elokuvateatterilippu ostettiin kotimaiseen elokuvaan, eikä luku tarkoita kotimaisten elokuvien osuutta kaikista tarjolla olevista elokuvista. Yli vuosikymmenen ajan osuus on pysytellyt noin 30 prosentissa, joten kyse ei ole vain yhden vuoden poikkeamasta.
Euroopan vertailussa Suomen osuus on poikkeuksellisen korkea. Elokuva-alan vuoden 2025 lausunnon mukaan vain Ranskassa kotimaisten elokuvien osuus oli suurempi. Alla olevat vertailut kuvaavat lausunnon kertomaa järjestystä; muille maille ei esitetä tarkkoja prosenttilukuja, koska niitä ei ole tässä vertailussa vahvistettu.
| Vertailukohta | Osuus tai sijoittuminen | Lähde ja vuosi |
|---|---|---|
| Suomi | Noin 32 % elokuvakäynneistä | Suomen elokuvasäätiö, Elokuvavuosi 2024 |
| Suomen pitkän aikavälin taso | Noin 30 % yli vuosikymmenen ajan | Elokuvavuosi 2024; osuutta koskeva aikasarjatieto |
| Ranska | Suomea suurempi osuus; Euroopan vertailussa edellä | Elokuva-alan lausunto, 2025 |
| Muut Euroopan maat | Suomen osuus oli vuoden 2025 lausunnon mukaan korkeampi | Elokuva-alan lausunto, 2025 |
Noin kolmanneksen osuus tekee kotimaisista elokuvista kaupallisesti merkittävän osan teatterien käynneistä, mutta keskiarvo ei kerro yksittäisen elokuvan suosiosta. Katsojana voit käyttää lukua mittarina sille, että kotimainen tarjonta tavoittaa suuren yleisön, vaikka kiinnostus vaihtelee elokuvasta ja paikkakunnasta toiseen.
Elokuvasäätiö ja tuki
Suomen elokuvasäätiö perustettiin vuonna 1969, ja se aloitti toimintansa tammikuussa 1970. Sen vuosirahoitus on noin 24 miljoonaa euroa, ja rahoituksen lähteisiin kuuluvat arpajaiset ja poolirahasto. Tuki kohdistuu elokuvien eri tuotantovaiheisiin ja niiden levittämiseen; se ei ole automaattinen korvaus jokaiselle hankkeelle.
Katsojan kannalta rahoituksen käytännön merkitys on siinä, että julkinen tuki voi auttaa elokuvaa syntymään ja pääsemään tuotantovaiheesta yleisön saataville. Tuki haetaan hankekohtaisesti, ja päätös perustuu hakemuksen arviointiin.
- Perustaminen: Suomen elokuvasäätiö perustettiin vuonna 1969 ja aloitti toimintansa tammikuussa 1970, joten sen rahoitustehtävällä on yli viiden vuosikymmenen historia.
- Rahoituslähteet: toiminnan rahoitus tulee arpajaisista ja poolirahastosta; nämä varat mahdollistavat vuosittaisen tuen kotimaisille elokuvahankkeille.
- Vuosirahoitus: noin 24 miljoonaa euroa vuodessa muodostaa tukien kokonaiskehyksen, ei yksittäisen elokuvan vakiomuotoista avustusta.
- Tuen kohteet: rahoitusta voidaan kohdistaa elokuvan kehittämiseen ja tuotantoon sekä levitykseen ja markkinointiin, jotta työ voi edetä käsikirjoituksesta yleisölle.
- Hakeminen: hankkeet hakevat tukea erikseen, ja säätiö arvioi hakemukset; myönteinen päätös voi täydentää muuta rahoitusta, mutta tuki ei ole taattu.
Käytännössä noin 24 miljoonan euron vuosirahoitus tukee monia tuotannon vaiheita eikä takaa jokaiselle hankkeelle rahoitusta. Katsojalle hyödyllisin johtopäätös on, että säätiön tuki auttaa ylläpitämään kotimaisten elokuvien tarjontaa, mutta yksittäinen elokuva voi nojata myös muuhun rahoitukseen.
Elokuvateatterien merkitys
Tiheä elokuvateatteriverkko antaa kotimaisille elokuville mahdollisuuden tavoittaa yleisöä eri puolilla Suomea. Kun lähiteatterissa on näytöksiä useina päivinä ja eri kellonaikoina, katsojan ei tarvitse sovittaa elokuvakäyntiä pitkään matkaan tai yhteen harvinaiseen esitykseen. Tämä on erityisen tärkeää elokuville, joiden yleisö muodostuu eri-ikäisistä katsojista ja joiden kysyntä voi vaihdella paikkakunnittain.
Paikallinen tarjonta vaikuttaa siihen, päätyykö elokuva käytännössä katsottavaksi. Jos teatteri ottaa kotimaisen elokuvan ohjelmistoon ja varaa sille sopivia näytösaikoja, lipun ostaminen on helpompaa sekä arki-iltana että viikonloppuna. Vastaavasti lyhyt esityskausi tai harvat näytökset voivat rajata yleisöä, vaikka kiinnostusta olisi. Teatterien ohjelmistovalinnat ja näytösten määrä ratkaisevat siten, kuinka näkyväksi kotimainen tuotanto muodostuu paikkakunnan arjessa.
Teatterissa katsominen tuo myös yleisön samaan tilaan: yhteinen salikokemus voi kannustaa keskusteluun ja elokuvaelämysten jakamiseen ystävien kanssa. Kotimaiselle elokuvalle paikallinen teatteriesitys tarjoaa selkeän kohtaamispaikan ennen kuin muut katselukanavat tulevat ajankohtaisiksi. Katsojalle käytännöllinen johtopäätös on tarkistaa lähiteatterin ohjelmisto ja näytösajat ajoissa, sillä tarjonta ja esityskauden pituus vaihtelevat paikkakunnittain.
Tunnettuja filmatisointeja ja elokuvasarjoja
Suomalaisia romaaneja on siirretty valkokankaalle eri aikakausina, ja sama kertomus voi saada sovituksessa uuden painotuksen. Muutokset näkyvät esimerkiksi siinä, mitä tapahtumia tiivistetään, kenen näkökulmasta tarina kerrotaan ja millaiseksi loppu rakennetaan. Väinö Linnan Tuntematon sotilas tarjoaa tästä poikkeuksellisen selkeän esimerkin kolmen filmatisointinsa kautta. Pitkät elokuvasarjat puolestaan rakentavat yleisösuhdetta tuttujen hahmojen ja toistuvien tarinallisten piirteiden varaan.
Romaanista elokuvaksi
Romaanin sovittaminen elokuvaksi alkaa valinnasta: elokuvan käsikirjoitus ei tavallisesti siirrä jokaista kohtausta sellaisenaan, vaan kokoaa tarinan rajalliseen määrään kohtauksia ja kuvia. Pitkä kertomus tiivistyy, sivuhenkilöitä voidaan yhdistää tai jättää pois ja tapahtumien järjestystä muuttaa. Leikkaus vaikuttaa siihen, kuinka nopeasti katsoja saa tietoa ja millaiset hetket jäävät painaviksi. Kirjan sisäinen ajatus tai taustakuvaus on elokuvassa usein ilmaistava ilmeellä, toiminnalla, äänellä tai dialogilla.
Näkökulman muutos on toinen keskeinen sovitusratkaisu. Romaanissa kertoja voi liikkua useiden henkilöiden ajatuksissa, kun taas elokuva seuraa usein yhtä hahmoa tai rakentaa rinnakkaisia kohtauksia, joiden välinen leikkaus ohjaa katsojan huomiota. Sama taistelutilanne voi siten tuntua joukkoa kuvaavalta kertomukselta tai yksittäisen sotilaan kokemukselta. Myös loppua voidaan muokata: elokuva voi lyhentää romaanin jälkivaiheita, siirtää painopistettä tai jättää tapahtuman avoimemmaksi, jotta viimeinen kuva tiivistää tulkinnan.
Väinö Linnan romaani Tuntematon sotilas julkaistiin vuonna 1954, ja siitä on tehty elokuvaversiot vuosina 1955, 1985 ja 2017. Edvin Laineen vuoden 1955 sovitus on mustavalkoinen ja rakentaa kertomusta laajana, joukkoa seuraavana sotakuvauksena. Rauni Mollbergin vuoden 1985 versio tulkitsee samaa aineistoa oman aikansa realistisemmalla ilmaisulla; värikuva ja henkilöhahmojen erilainen painotus muuttavat vaikutelmaa, vaikka peruskertomus on tunnistettavissa. Aku Louhimiehen vuoden 2017 filmatisointi käyttää nykyelokuvan visuaalista rytmiä ja lähikuvia, jotka tuovat sotilaiden kokemuksia katsojan eteen eri tavoin kuin aiemmissa versioissa.
Kolmen sovituksen vertailu näyttää, ettei uskollisuus tarkoita kohtausten mekaanista jäljentämistä. Jokainen ohjaaja tekee valintoja siitä, mitä romaanista säilytetään, mitä tiivistetään ja kenen kokemukseen katsoja kiinnittyy. Kun vertaat filmatisointeja, kiinnitä huomiota etenkin leikkauksen rytmiin, kertojanäkökulmaan ja loppuratkaisun sävyyn: niiden kautta näkyy, miten sama kirjallinen lähtökohta muuttuu eri vuosikymmeninä.
Pitkät elokuvasarjat
Pitkä elokuvasarja houkuttelee yleisöä, koska sen maailma ja huumorin tai seikkailun perusasetelma ovat jo tuttuja. Suomalaisista esimerkeistä Uuno Turhapuro ja Risto Räppääjä puhuttelevat erilaisia katsojia, mutta molemmissa tuttu hahmo antaa uuden elokuvan katsomiselle valmiin lähtökohdan.
- Tunnistettavat päähenkilöt helpottavat mukaan pääsemistä: Uuno Turhapuron omintakeinen toimintatapa ja Risto Räppääjän musiikillinen energia kertovat nopeasti, millaista tarinaa on odotettavissa.
- Perhekäytössä tuttu sarja voi tarjota yhteisen valinnan, sillä eri-ikäiset katsojat tunnistavat hahmot ja voivat seurata juonta ilman pitkää taustoitusta.
- Hahmosuhde kasvaa toistuvien kohtaamisten myötä: katsoja tietää, millaisia piirteitä päähenkilöissä arvostaa tai pitää huvittavina ja seuraa niiden vaikutusta uusiin tilanteisiin.
- Toistuvat tyylipiirteet luovat odotettavuutta, mutta jokainen uusi juoni tarvitsee oman pulman tai vastakkainasettelun, jotta tuttu rakenne ei tunnu pelkältä toistolta.
- Sarjan huumori ja tunnelma helpottavat valintaa silloin, kun katsoja etsii tietynlaista elokuvailtaa; Risto Räppääjä sopii usein perheen yhteiseksi vaihtoehdoksi.
Katsojalle käytännöllinen valinta on aloittaa sarjasta, jonka hahmot ja tyyli tuntuvat omilta; yksittäisen elokuvan voi yleensä valita tutun tunnelman perusteella.
Miten suomalaista elokuvaa pääsee katsomaan
Suomalaisia elokuvia voi katsoa elokuvateatterissa, festivaaleilla ja erikoisnäytöksissä sekä kotona televisiosta tai suoratoistopalveluista. Katselutapa vaikuttaa siihen, näkeekö elokuvan osana yhteistä tapahtumaa vai voiko sen aloittaa omassa aikataulussa. Kotimaiset elokuvat elokuvateattereissa tarjoavat suuren valkokankaan ja salin yhteisen tunnelman, kun taas festivaaleilla ohjelmistossa voi olla tavallista harvinaisempia teoksia. Kotona valikoima ja saatavuus vaihtelevat palveluittain, joten näytökset ja ohjelmistot kannattaa tarkistaa aina järjestäjän tai palveluntarjoajan omista tiedoista.
Elokuvateatterissa
Elokuvateatteri sopii, kun haluat nähdä uutuuden valkokankaalta tai tehdä katsomisesta yhteisen illan. Suuri kuva, salin äänentoisto ja keskeytyksetön esitys erottavat kokemuksen kotikatselusta.
- Uutuuselokuvan kohdalla teatteri voi olla ensimmäinen katselupaikka; tarkista ajankohtaiset näytökset suoraan valitsemasi teatterin omista tiedoista.
- Laajakangas ja salin äänentoisto pääsevät oikeuksiinsa kuvallisesti näyttävissä elokuvissa, joiden mittakaava voi kotona jäädä pienemmäksi.
- Ystävien tai perheen kanssa sovittu näytös tekee katsomisesta yhteisen menon, eikä kenenkään tarvitse valmistella elokuvaa tai laitteita kotona.
- Teatteri sopii myös silloin, kun haluat keskittyä elokuvaan ilman television ääressä helposti syntyviä taukoja ja muita häiriöitä.
- Jos elokuvaa ei enää näytetä tavallisessa ohjelmistossa, festivaali tai erikoisnäytös voi tarjota uuden mahdollisuuden nähdä se valkokankaalta.
Teatterin ohjelmisto ja esitysajat vaihtuvat, joten tiedot on hyvä varmistaa teatterilta ennen lähtöä. Se on usein luontevin valinta uutuuden katsomiseen, suureen kuvaan tai yhteiseen elokuvailtaan.
Festivaaleilla ja erikoisnäytöksissä
Festivaalit kokoavat ohjelmistoon elokuvia, joita ei välttämättä löydy tavallisesta teatteriohjelmistosta. Erikoisnäytöksiin voi liittyä esimerkiksi tekijävierailu, keskustelu tai tiettyyn aiheeseen koottu ohjelma.
- Festivaaliohjelmisto voi tuoda esiin lyhytelokuvia, dokumentteja ja uusia kotimaisia teoksia, joiden esityskertoja on tavallisessa levityksessä vähän.
- Teemallinen näytöskokonaisuus auttaa tutustumaan esimerkiksi tietyn ohjaajan tuotantoon tai elokuvan aihepiiriin useamman teoksen kautta.
- Tekijävierailun tai keskustelun sisältävässä erikoisnäytöksessä elokuvaa voi seurata myös sen syntyyn ja tulkintaan liittyvä keskustelu.
- Midnight Sun Film Festivalia on järjestetty vuodesta 1986, eikä festivaalilla ole kilpailua eikä jaeta palkintoja.
- Festivaali sopii katsojalle, joka etsii tavallisesta ohjelmistosta poikkeavaa valintaa tai haluaa nähdä elokuvan osana laajempaa tapahtumaa.
Ohjelmistot ja järjestelyt vaihtelevat tapahtumittain, joten tarkista ajantasaiset näytöstiedot festivaalin tai näytöksen järjestäjän omista tiedoista. Erikoisnäytös on hyvä valinta, kun itse elokuvan lisäksi kiinnostaa sen ympärille rakentuva ohjelma.
Kotona
Kotona elokuvan voi katsoa televisiosta tai suoratoistopalvelusta silloin, kun omaan aikatauluun sopii. Televisiolähetyksessä aloitus määräytyy ohjelmiston mukaan, kun taas suoratoistossa katsomisen voi usein aloittaa palvelun tarjoamana ajankohtana. Elokuvien katsominen verkossa sopii erityisesti tilanteeseen, jossa teatteriin lähteminen ei ole mahdollista tai haluat katsoa elokuvan rauhassa omassa kodissa.
Kotona katsominen on joustavaa: voit valita sopivan näytön ja äänenvoimakkuuden, ja tarvittaessa keskeyttää elokuvan. Se eroaa teatterista ja festivaalista siinä, ettei katsomiseen liity suurta valkokangasta tai yhteistä tapahtumatunnelmaa. Toisaalta koti voi olla helppo tapa palata tuttuun elokuvaan tai katsoa teos yhdessä läheisten kanssa.
Kotimaisen elokuvan saatavuus vaihtelee lähetyskanavien ja suoratoistopalvelujen valikoimissa, ja tarjonta voi muuttua. Etsi elokuvaa nimellä palvelun omasta hausta ja tarkista myös televisiokanavien ajantasaiset ohjelmatiedot. Jos teosta ei löydy, sen saatavuuden voi tarkistaa muista palveluista tai elokuvan levittäjän tiedoista; yksittäisen elokuvan tarjontaa ei kannata olettaa pysyväksi.
Valitse teatteri uutuudelle ja suuresta kuvasta nauttimiseen, festivaali harvinaiselle teokselle tai tekijäohjelmalle ja koti silloin, kun joustava ajankohta ratkaisee. Näin katselutapa vastaa sekä elokuvan saatavuutta että sitä, millaisen kokemuksen haluat.
Usein kysyttyä
Kotimaisen elokuvan katselu ja tuotanto ovat osa suomalaista elokuvakulttuuria.
Kuinka suuri osa elokuvakäynneistä on kotimaisia elokuvia?
Suomen elokuvasäätiön vuoden 2023 katsojatilaston mukaan kotimaisten elokuvien osuus elokuvateattereiden pääsylipuista oli noin neljännes. Osuus vaihtelee vuosittain sen mukaan, millaisia kotimaisia elokuvia julkaistaan ja miten yleisö löytää ne. Prosentti kuvaa toteutuneita elokuvakäyntejä, ei sitä, kuinka suuri osa kaikista tarjolla olevista elokuvista on suomalaisia. Katsojalle luku kertoo, että kotimainen tuotanto on merkittävä osa teatterien tarjontaa, mutta ulkomaiset elokuvat muodostavat edelleen suuremman osan käynneistä.
Mikä on Suomen elokuvasäätiö?
Suomen elokuvasäätiö on valtion rahoitusta jakava ja elokuva-alaa edistävä säätiö, joka perustettiin vuonna 1969. Säätiö tukee muun muassa elokuvien tuotantoa, levitystä ja esittämistä sekä edistää suomalaisten elokuvien näkyvyyttä. Tuotantotuki voi auttaa kattamaan pitkän elokuvan tai dokumentin valmistamisen kustannuksia, kun taas levitystuki liittyy elokuvan saamiseen yleisön nähtäväksi. Rahoitus perustuu valtion talousarvion määrärahoihin, joita opetus- ja kulttuuriministeriö ohjaa säätiön kautta. Säätiö ei itse ole elokuvateatteri tai lipunmyyjä.
Onko Tuntematon sotilas filmattu useammin kuin kerran?
Kyllä, Väinö Linnan romaanista on tehty kolme pitkää näytelmäelokuvaa: vuosina 1955, 1985 ja 2017. Kansallisen audiovisuaalisen instituutin ylläpitämä Elonet-tietokanta luettelee ensimmäisenä Edvin Laineen ohjaaman version, jota seurasi Rauni Mollbergin elokuva ja myöhemmin Aku Louhimiehen ohjaus. Filmatisoinnit ovat syntyneet eri vuosikymmeninä, joten ne tulkitsevat samaa romaania oman aikansa elokuvakerronnan ja tuotantotapojen kautta. Kyse on kolmesta eri elokuvasta, ei saman teoksen uusintanäytöksistä.
Mistä kotimaisia elokuvia voi katsoa?
Kotimaisia elokuvia voi katsoa elokuvateattereissa, festivaaleilla ja kotona suoratoisto- tai kirjastopalveluissa. Teatterissa elokuvan näkee valkokankaalta osana ohjelmistoa, kun taas festivaalit tarjoavat usein rajatun näytösajan ja erikoisohjelmaa. Kotona elokuvien katsominen verkossa onnistuu esimerkiksi suoratoistopalveluissa ja joissakin kirjastojen digipalveluissa, mutta valikoimat ja katseluaika vaihtelevat. Ajantasaisen tiedon saa tarkistamalla teatterin, festivaalin, kirjaston tai palvelun omat ohjelma- ja saatavuustiedot; tapahtuman järjestäjän tiedot kannattaa tarkistaa suoraan järjestäjältä.